Hokkaido on hyvin harvinainen kotimaansa Japanin ulkopuolella. Koko Euroopassa koiria on noin viisikymmentä yksilöä, jotka ovat suureksi osaksi sukua toisilleen. Kasvatajia löytyy Suomen lisäksi ainakin Tanskasta, Ranskasta, Puolasta ja Tsekeistä, joista viimeksi mainitussa hokkaidoja on kaikkein eniten. Pohjoismaiden ensimmäinen hokkaido on tuotu Suomeen vuonna 2009, jonka jälkeen lukumäärä on kasvanut maassamme tasaisesti. Vuonna 2011 rodun edustajia Suomessa oli jo seitsemän, sekä kyseisenä vuonna syntyi myös ensimmäinen pentue. Nyt hokkaidoja on jo muutamia yksilöitä muissakin Pohjoismaissa edustettuna.
Hokkaido on yksi Japanin kuudesta alkuperäisestä pystykorvarodusta, ja se kuuluu keskikokoisiin shika rotuihin (kuten kainkoira, kishu ja shikoku). Hokkaido on fysiikaltaan hyvin voimakas ja nopea koira. Rotua käytettiin alunperin hokkaidon saarella suurriistan metsästyksessä, kuten karhujen ja hirvien. Rodun edustajia voi yhä nähdä Japanissa metsästyskoirina: siellä pennut usein testataan karhukokeessa. Yleisemmin rotu on kuitenkin nykyään seurakoira, vaikka voimakas metsästysvietti on monilla yksilöillä yhä tallella.
Hokkaidoa voi tavata monissa väreissä: valkoinen ja punainen ovat yleisimmät, mutta myös seesameja, mustia, brindlejä sekä mustia ruskein merkein (black and tan) värimuunnoksia löytyy. Rotu on keskikokoinen, se on n.45-52cm korkea ja painaa n.15-20kg. Nartut ovat luonnollisesti hieman pienempiä kuin urokset. Hokkaidon turkki on hyvin säänkestävä ja likaa hylkivä. Rodulla sanotaan olevan hyvä suuntavaisto, päättelykyky ja kestävyys.
Hokkaido on tunnettu uskollisuudestaan ja rohkeudestaan. Se on vieraita kohtaan hyvin valpas ja epäluuloinen.
Seurakoirana hokkaido on älykäs ja ystävällinen, sekä hyvin energinen, vilkas ja nopea. Se tarvitseekin päivittäin paljon liikuntaa ja virikkeitä pysyäkseen tyytyväisenä. Hokkaido kiintyy voimakkaasti isäntäänsä: se ulvookin susimaisesti kohdatessaan tämän. Se kertoo koiran olevan iloinen. Hokkaido haluaa olla kaikessa mukana isäntänsä kanssa. Se seuraa omistajaansa jatkuvasti ja usein nukahtaakin omistajansa jalkoihin.
Rotu on hyvin oppivainen ja leikkisä, mutta voi olla vaikeasti motivoitava. Sitä ei myöskään kiinnosta jatkuvat toistot ja se tekee asioita niin kauan kuin tuntuu itse hyötyvänsä niistä. Muiden Japanilaisten rotujen tavoin, hokkaido on melko itsenäinen ja omapäinen, mutta käyttäytyy kotioloissa hillitysti ja rauhallisesti. Hokkaido on utelias tietämään mitä ympärillä tapahtuu, sillä onkin taipumusta kiivetä mahdollisimman korkeille paikoille tarkkailemaan ympäristöään, on kyseessä sitten kalliot, pöydät tai leveät ikkunalaudat.
Hokkaidon terveydestä on kovin vähän tietoa sen harvinaisuuden vuoksi. Tiedossa on kuitenkin lonkkaniveldysplasiaa, sekä joitakin silmäsairauksia. Euroopassa asuvat hokkaidot ovat kuitenkin olleet hyvin perusterveitä ja ulkomuodostakin voi päätellä, että rotu ei ole liian pitkälle jalostettu vaan on hyvin terverakenteinen työkoira.
Hokkaidolla tavataan CEA-silmäsairautta.
Koska hokkaido on hyvin omapäinen ja dominoiva rotu, on omistajalla hyvä olla aiempaa kokemusta koirista. Energisyytensä vuoksi hokkaido ei sovi kerrostaloon eikä kaupunkielämään,. Sillä olisi hyvä olla aidattu piha, jossa se vois purkaa energiaansa ellei koiran irtipito onnistu. Hokkaido ei väsy kävelylenkeillä.
Vaikka hokkaidot oppivatkin nopeasti, vaativat ne omistajaltaan paljon huumorintajua, kärsivällisyyttä ja päättäväisyyttä niin kotona kuin sen ulkopuolellakin.
Hokkaidoa on hyvä alkaa muidenkin rotujen tapaan sosialistaa ja tutustuttaa erilaisiin tilanteisiin, ihmisiin ja koiriin heti pennusta lähtien.
Hokkaido (hokkaido)
Alkuperämaa: Japani
Käyttötarkoitus: Metsästys- ja seurakoira.
FCI:n luokitus: Ryhmä 5 pystykorvat ja alkukantaiset koirat
Alaryhmä 5 aasialaiset koirat ja niiden sukulaisrodut
Käyttökoetulosta ei vaadita.
Lyhyt historiaosuus: Hokkaidon sanotaan polveutuneen keskikokoisista japanilaisista koirista, joita tuli alueelle muuttajien mukana Honshulta (Japanin pääsaari) Hokkaidolle Kamakuran aikakaudella 1140-luvulla, jolloin Hokkaidon ja
Tohoku-alueen välinen muuttoliike voimistui. Rotu nimettiin kansallisaarteeksi vuonna 1937, ja se sai nimensä alueen mukaan. Se tunnettiin myös nimellä "ainuken", sillä ainut, Hokkaidon aiemmat asukkaat, kasvattivat näitä koiria karhun ja
muiden eläinten metsästykseen. Fyysisten ominaisuuksiensa ansiosta hokkaido sietää ankaraa kylmyyttä ja sakeita lumisateita. Sillä on myös tarkka päättelykyky ja hyvä kestävyys.
Yleisvaikutelma: Keskikokoinen koira, jolla on selvä sukupuolileima.
Hokkaido on tasapainoinen, vankkarakenteinen ja hyväluustoinen. Lihakset ovat
kiinteät ja selväpiirteiset.
Tärkeitä mittasuhteita:
Käyttäytyminen / luonne: Huomattavan kestävä, omanarvontuntoinen
ja teeskentelemätön. Luonteeltaan uskollinen, nöyrä, hyvin valpas ja rohkea.
P Ä Ä
Kallo ja otsa: Leveä ja melko tasainen.
Otsapenger: Vähäinen, mutta erottuva.
Kirsu: Musta, lihanvärinen sallitaan valkoisilla koirilla.
Kuono: Kiilan muotoinen; kuononselkä on suora.
Huulet: Tiiviit ja mustareunaiset. Sinimusta väri kielessä ei ole
virhe.
Leuat / Hampaat: Hampaat ovat vahvat. Leikkaava purenta.
Posket: Hyvin kehittyneet.
Silmät:: Suhteellisen pienet, lähes kolmiomaiset, etäällä toisistaan
ja tummanruskeat.
Korvat: Pienet, kolmiomaiset, hieman eteenpäin kallistuneet ja
napakasti pystyt.
K A U L A: Vahva ja lihaksikas, ei löysää kaulanalusnahkaa.
R U N K O
Säkä: Korkea.
Selkä: Suora ja vahva.
Lanne: Kohtalaisen leveä ja lihaksikas.
Lantio: Kohtalaisen viisto.
Rintakehä„: Eturinta on hyvin kehittynyt. Rintakehä on syvä ja
kohtuullisen leveä. Kyljet ovat selvästi kaarevat.
Vatsa: Vatsaviiva on ylösvetäytynyt.
H Ä N T Ä: Ylöskiinnittynyt ja paksu; asennoltaan joko tiukasti kiertynyt tai sirppimäisesti
kaartunut selän päälle. Hännän kärki ulottuu alas vedettynä lähes kintereeseen.
R A A J A T
ETURAAJAT
Lavat: Kohtalaisen viistot.
Kyynärvarret: Suorat ja kuivat.
Välikämmenet: Hieman viistot.
TAKARAAJAT
Yleisvaikutelma: Takaraajat ovat voimakkaat.
Kintereet: Vakaat ja riittävän vahvat.
KÄPÄLÄT: Varpaat ovat selvästi kaartuneet ja tiiviisti yhdessä,
päkiät lujat ja joustavat. Kynnet ovat kovat, väriltään mustat tai tummat.
L I I K K E E T: Aktiiviset, nopeat, keveät ja joustavat.
K A R V A P E I T E
Karva:Peitinkarva on karheaa ja suoraa, aluskarva pehmeää ja
tiheää. Peitinkarva on karheaa ja suoraa, aluskarva pehmeää ja tiheää. Hännän
karvapeite on melko pitkää ja sojottavaa.
Väri:Seesami (punakeltainen, jossa mustat karvankärjet), juovikas
(brindle), punainen, musta, musta ruskein merkein (black and tan) sekä valkoinen.
K O K O
Säkäkorkeus: Urokset 48,5- 51,5 cm. Nartut 45,5 - 48,5 cm.
V I R H E E T: Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna
virheen vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen ja hyvinvointiin.
H Y L K Ä Ä V Ä T _ V I R H E E T:
HUOM.Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina
kivespussiin.
Jalostukseen tulee käyttää vain toiminnallisesti ja kliinisesti terveitä, rakenteeltaan
rodunomaisia koiria.